Kaikkee on siis ehtinyt tapahtumaan, lomailin viikon Madridissa (oli kuuma, postausta tiedossa) ja olen vaihtanut kaupunkia ja aloittanut ensimmäisen oikean työn. Jännittäviä aikoja. Todellakin.

Sen kunniaksi aion nyt esitellä hieman omaa syysmuotiani, pimeät illat ja kylmä ilma houkuttelevat pukemaan päälle villaista ja pehmeää.

Ostin maailman kauneimmat ja mukavimmat nahkasaappaat, joiden kiilakorko tekee kävelystäni hyvin ryhdikkään, olemuksestani naisellisen ja kengät ovat ehkä mukavammat mitä olen omistanut ikinä. Merkki on yllätys yllätys....Vagabond.

KENKÄKUVA

hmm...ne näyttää vielä sirommilta kuvassa ja vaikka aluksi musta tuntui et ne näytti ihan kumisaappailta, oon toosi tyytyväinen siitä että ne ostin.

Seuraavaksi erehdyin menemään Seppälään, olin tilannut sen sellaisen klubikortin ja saapuneen kortin mukana tuli kymmenen euron lahjakortti....Menin siis kauppaan ja törmäsin "ihan kivan" näköiseen villatakkiin, hintaa jäi alennuksen jälkeen 29 euroa. Oli siis pakko ostaa, vaikka villatakiksi Seppälästä vähän turhan hintava. Villis ei kuulu Hanna Saren mallistoon, mutta luultavasti johonkin toiseen. Väri on ihanan palonpunainen, ja vyötäröä kiertää silkkinauha. Ehdottomasti mun lempparipaita tänä syksynä, ja yhdessä kenkien ja uusien hiuksieni kanssa nostaa mun itsetunnon pilviin...

Hiukset...kymmenen vuoden punavärjäyksen jälkeen tein kesällä aikamoista ja vaalensin päältä hiuksia tosi  paljon. Nyt tein päinvastaset ja menin tosiruskeaan suuntaan. Jotenkin kauhean kiehtovaa, naama näyttää kalpeemmalta (ei siis punakalta) ja taidan jatkaa tuota tummaa ruskeaa vielä jonnin aikaa.......

En tähän astisessa elämässäni ole kovinkaan suurella intohimolla suhtautunut hajuvesiin, mutta muutama luottotuksu on jäänyt matkaan mukaan, sekä muutama tuoksu tulee ina muistuttamaan tietyistä elämänvaiheista.

1. Hugo Boss: Woman
Lukion aikoina kun aikuisuus tuntui samalla läheiseltä, mutta pelottavalta. En tiedä miten tähän hetkeen tuoksuna menisi, muistoissa säilyy aina kuitenkin.

2. Calvin Klein: One
Tätä oli pitkään ja hartaasti, tykkään tuoksusta vieläkin ja sen yhtäaikainen maskuliinisuus/feminiinisyys viehättää. One summer kesätuoksut on kokeilematta vaikk yhteen tykästyin muutama vuosi sitten - jos ensi kesänä sitten.

3. The Body Shop: Ananya
Tämän koko tuotesarjan valmistus valitettavasti lopetettiin, makeampi verrattuna muuhun tuoksuhistoriaani. Vaaleanpunaisuus, pieni pullo kovin viehätti.

4. Naomi Campbell: Paradise Passion
Sain tuoksun ensimmäistä kertaa äidiltäni joululahjaksi ja alkuepäilyn jälkeen innostuinkin tuoksusta. Se on halpa ja hieman makea mutta ei ollenkaan liikaa. En osaa eritellä arkeen ja juhlaan tuoksuja, pikemminkin mielialan mukaan.

5. Calvin Klein: Euphoria blossom
Uusin löytö - tässä ehkä yhdistyy Onen neutraalisuus ja passionin makeus. Ylellinen ja ihana tuoksu jonka eräs ystäväni tartutti ympäristöönsä .Vastustamaton.

6. Date. Ne sellaiset lasisuihkupullot, missä oli tyyliin oranssi muovikorkki, etiketissä hiuksiaan heiluttava ninen ja mitä ostettiin prismasta. Oi niitä aikoja!

Anyway, sarja yllätti realistisuudellaan. Chasen perheen elämää eri muodoissaan ja varsinkin teinityttö Angelan elämän kiemuroita käsitellään ainakin minusta sopivalla otteella, ei revitellä liikoja mutta suhtaudutaan teiniongelmiin sopivalla huomiolla. Sillä muistanhan miten ulkopuolinen olo oli joskus. Miten se yksi ihminen katseellaan sai sekaisin. Ja huolestusta herätti finnit, seksi, pojat koulunkäynti ja omat aatteet ja niiden törmääminen ulkomaailman kanssa.

Ja onko nuo aiheet loppujen lopuksi muuttuneet paljoakaan...Illalla käperryn sängylle ja katson viimeiset neljä sarjaa ja hymyillen muistelen kymmenen vuota nuorempaa itseäni.....Kuulostipas lällyltä;)

Kuvat: Google/Claire Danes, Jared Leto

Levyraati minun tapaani, kuuntelussa seuraavat levyset.

1. Sade : Lovers rock (2000)
2. Deborah Harry: Debravation (1993)
3. Dave Lindholm & Canpaza Gypsys: Stars (1996)
4. Radiopuhelimet: Hiljaista! (1998)
5. The Cardigans: First band on the moon (1996)

Jostain syystä tästä tuli aika ysärivoittoinen kokoelma.

1. Ei ihan kauheesti sykäyttäny mihinkään suuntaan, vaikka yleisesti olen suuri naisäänifani. Sadetta en aiemmin ole ehtinyt kuuntelemaan, josko varhaisempi tuotanto siis olisikin syytä tsekata ennen kuin kokonaan häivyttää tuo mielestä. Raukea ääni kyllä, ei pahimmasta päästä.

2. Suurena Blondie fanina tämä soololevy tietysti heti laitatuttti odotukset korkeelle, en ole soolotuotantoa raaskinut edes kuunnella - ja aika nopeasti sieltä odotuksista laskeuduttiin. Levyn toinen biisi Stability laittoi vähän fiilistä parempaan suuntaan ja loppu vaiheessa levyä nousi selkeästi Steinin ja Harryn Blondiemainen meno pintaan. Ei siis mitenkään erityistä, hyvinkin perinteistä ysäriä naisäänellä. Harryn ääni kuulostaa rouheammalta ja tummemmalta, mikä sinäänsä on hyvin loogista, ajan tuomaa.

3. Ehkä näistä viidestä se mikä iski koviten, tykkään vaan isokynästä ihan älyttömästi ja olen yrittänyt puhelinlasku on kokonaan mun(vai mikä se olikaan) biisiä metsästää. Oikeestaan ekaa englanninkielistä Davee mitä kuulin, ja mukana muutama menevä veisu, esim. eka Good drivin'. Mutta jatkaa sinäänsä muiden kanssa samaa rataa, ei nyt aiheuta mitään hirveitä väristyksiä....ja niitähän tässä etsitään.

4. Ei ei ja ei. Sanotuksiltaan omituista, onko tää nyt luokiteltavissa jonkinlaiseen suomipunkrock meininkiin (sallittanette epätietoisuuteni kyseisestä bändistä...) Vaadin ehkä tänä päivänä enemmän kuin aatetta, asennetta ja paloa....Ihan vähän diskoa täytyy löytyä. Kannesta löytyi Riku Mattila koskettimien takaa, mikä taas noussut positiivisesti esille itselleni yhteistyöstä Kauko Röyhkän - tuon suomen hurmaavimman irstaan vanhan miehen - kanssa. Mutta siitä enemmän joskus toiste...

5. Radiohitti Lovefool ei kauheesti tykästyttänyt ilmestyessäänkin, kyseinen bändi näyttää mulle valonsa levyllä Long gone before daylight (2003), mikä on täynnä kauneutta! Tämä kyseinen levy on ehkä vielä sekä Nina Perssonin äänessä ja muussakin liian naivia ja pientä. Pitäis varmaan kuunnella sanoja enemmän mutta tänään en jaksa.

Nämä tässä.

On tuo nainen silti niin uskomaton.

kuva: Debbie Harry

Mikähän on että kyseistä bändiä miettiessäni esille nousee vain kuva kahdesta pitkätukkaisesta ysäritähdestä. Mistä nämä tähdet kuitenkin saavat inspiraationsa muodostaa yksittäisiä, hyvinkin legendaarisia kappaleitaansa, vertaa vaikka toiseen ysärihastukseeni Rednexiin, ja heidän alltime favourite superslowari Wish you were here:n...

En tiedä, ensin mainitusta kuitenkin kovasti tykkään. Tulisipa se pian uudelleen...

****

Tänään sataa hemmetisti vettä ja rokki alkaa - Pmmp siis tiedossa aineskin tänään. Mielenkiintoista tulee ja hauskaa sinäänsä että voi mennä kotiin nukkumaan. En tiedä miten rokkia se sitten taas on.

- siistit, söpöt nahkasaappaat
- huivi, hattu ja hanskat - hatun oltava baskerimallinen myssy
- omien takkien tsekkaus ja kunnostus
- isohko musta nahkalaukku arkeen ja kaikkeen
- savunväriset sukkikset/legginsit
- vekkihame tweediä tms. paksumpaa  materiaalia
- pooloneule musta
- puuhelmet keskikokoiset
- punertava huulipuna(?)
- ja tärkeimpänä, pyöräilyä varten mustat ranteenlämmittimet, ilman sormiosia. Ulkona on kylmÄ!

Innostuin aloittamaan tuon yllä mainitsemani urakan, ja klikkasin itseni H&M:n nettikauppaan

Muun muassa kyseinen neuletakki lähtee matkaan, hattua, hansikasta ja laukkuakin löytyi....Toivottavasti suurin osa löytää kotinsa mun luota, ettei tarvitse lähteä palauttelemaan.

Ja vielä! Varasin lennot - syyskuun alussa so long Finland ja viikko aurinkoa Madridissa tuntuu nyt niin hyvältä. Ja vielä kun näkee pitkään poissa ollutta ystävää niin syksy alkaa mitä parhaimmin...Joten ihan vielä ei tarvitse sandaaleita kaappiin laittaa kuitenkaan...

Kuva: H&M

Sit edellisenä päivänä, kauppareissulla pohdin kovasti ostanko Vartiaisen vai SMG:n levyn. Tänä iltana taitaa Laila soittaa banjoa minun kodossani. Ihana sana.

Löysin ihanan blogin mitä olen lukenut melkein koko aamun - pitäisiköhän minun olla työmoraalistani jotenkin huolissani...En tiedä mikä kyseisessä blogissa vetää puoleensa. Arkiset asiat kuten työ, ihmissuhteet, shoppailu, lomat ja matkustukset on puettu jotenkin niin, että vaikka tiedät lukevasi faktaa, kuvittelet lukevasi jotain fiktiivistä kaunokirjallisuutta. En tiedä mitä blogin pitäjä itse asiasta innostuu---en tiedä haluaako kovin moni kuulla, että omat arkielämän ilot ja surut viihdyttävät niin kovasti toista ihmistä. En minä sitä viihdytyksen vuoksi lue - jostain kumman syystä se on ilossaan piristävä, kielikuvillaan herkullisia värejä maalaava ja surussaan niin totta että omaa sydäntänikin puristaa.

Minulle on tullut ärsyttävä tapa, aina kun löydän jonkun ns. hyvän biisin, levyn tms ruokaohjeen mikä pitää saada talteen, kaivelen töissä keräyspaperiastiaa ja kirjoitan pikkulapuille muistiin töherryksiä. Ja sitten niitä pikkulappuja on laukut ja kodin pöydät pullollaan. Jostain syystä en kesällä ole oppinut kalenteria käyttämään vaikka se muuten minulle on elinehto.

Enää kolme tuntia jäljellä, olisi vielä blogista monta kuukautta jäljellä. Ja pino laskutettavia asioita.
No onneksi ei ole vielä kuun viimene päivä..

Päätin tehdä huomisen sunnuntain ruoan jo etukäteen, ja aloin vääntää tuota ihanaa pizzaa. Alkuilta oli mennyt ihanasti Audreyn parissa, katsoin Loma roomassa elokuvan ja se sykähdytti niin että siideri piti juoda loppuun sampanjalaseista, siis niistä laakeista sellaisista. Audreyn tyyliin.

Kanapizza

Pizzapohjaan:
2,5 dl vettä lämmitettynä
0,25 dl oliiviöljyä ja rypsiöljyä sekaisin
ripaus sokeria ja vähän enemmän suolaa
puoli pussia kuivahiivaa
n. 6 dl vehnäjauhoja

Anna taikinan kohota noin puoli tuntia, levitä se sen jälleen oliiviöljytyillä käsillä pellille. Lisää täytteet ja uuniin 225 astetta n. 15 min.

Täytteenä:
paseerattu tomaatti mitä tuunattu pizzamausteella, basilikalla, sokerilla ja fajitas texmex maustesekoituksella.
ananas
iso punasipuli
300 g marinoimatonta kanaa mikä on paistettu hunajassa ja Hp-maustekastikkeessa
aurajuustomurua
pussillinen pizzajuustosekoitusta

Pizza oli ihan ok makuista, pohja oli tullut kiertoilmauunin pizzatoiminnolla ihanan rapeaksi (tai sitten kyseessä oli se ettei mielestäni kohoaminen oikein onnistunut...) eli ihan ok lopputulos. Tästä vain parantamaan!

Yritin kuunnella Peter Gabrielin levyä ja vaikka kasari yleisesti sykähdyttääkin niin taitaa jäädä tämä tähän yhteen kuunteluun. Taidan jatkaa iltaa sampanjasiiderin ja Bonnie ja Clyden voimin.

Pah, ja mielestäni tällainen muokkaaminen kuulostaa juuri niin tyhmältä, ettei ole mahdollistakaan - miksi pitäisis jotenkin teennäisesti ruveta toimimaan omia tottumuksiaan vastoin.

Toisaalta, emme tästä nuorene(?) ja jostain syystä, mieleeni ovat alkaneet hiipiä kammottavat kuvat - vanhenemisesta. Mikä tunnetusti ei tule yksin. Joten törmäsin siten ilmiöön vihreä tee!

En ole ikinä aikasemmin tajunnut minkälainen voimajuoma onkaan vihreä tee (myös valkoinen...) Mieleen lähinnä nousevat mainosmaailman luomat kuvat kiinalaisista (?) teenpoimijoista, ja aukeavista teenlehdistä. Sekä tietenkin vannoutuneena kahvinjuojana olen laskenut teenjuonnin vain kipeiden päivien etuoikeudeksi.

Mutta nyt olen kääntämässä kelkkaani. Tätä siemailua voisi kutsua jopa viininmaistelun sukulaiseksi - maku on oudohko, suu ei ole tottunut, mutta joka kerta siitä oppii pitämään vielä enemmän.

Ja siis mikä parasta! Tämä on sellainen juoma mikä estää syöpää, laskee kolesterolia, auttaa insuliinintuotannossa, suojaa tulehduksilta ja kudosten ennenaikaisilta vaurioilta...Huhhuh....eihän siihen muuta voi sanoa.

Ja kun ostaa vielä luomun rakkaudella tehtyä reilun kaupan teetä voi tuntea hetken olevansa parempi ihminen. Voi kuinka ihanaa!