....josta tuli erään nälkäisen ja darraisen opiskelijan ateria eräänä hemmetin sumuisena tiistai-iltana. Tämä saa olla hyvänä aloituksena omalle Bloggaukselleni(?)....

Joka tapauksessa, aikakausi on uusi ja opinnäytetyöstäni innostuneena (?) ajattelin hieman matkia ystäviäni ja kirjoittaa blogia opparini edistymisestä. Eli toisin sanoen, kirjoitan tänne sen kaiken muun mikä häiritsevyydessään estäisi minua tekemästä oppariani.

Aloitan siitä, että tänään luki kalenterissani "Opinnäytetyö". Aloitin aamuni oksentamalla. Kuulostaa epäilyttävältä mutta valitettavasti syy on erittäin arkinen: olin eilen baarissa. Ja naurettavaa kuin se onkin, olen omaksunut viime aikoina tietyn maneerin aina darra-aamuina. Oksentelen. En ehkä uskalla koskeakaan kaljaan enää kohta. Mutta toisaalta, en koskenut kaljaankaan eilen kovin paljoa.....hmmm...taisin ottaa valkovenäläisen...

Masentuneena päätin tehdä sydäntäni lähellä olevaa asiaa - ruokaa. Aloitin mahtavalla aamiaisella (noin klo 14.00) mikä sisälsi vuohenjuustomunakasta, kahvia, omenamehua ja sämpylöitä.

Sitten muistin, että suunnitelmani oli tehdä tänä aamun pannukakkuja amerikkalaiseen tapaan. Aloitin siis lounasvalmistelut heti, ja tajusin yhtäkkiä etten omannut ruokasoodaa. Blueberry pancakesien tekeminen tyssäsi siihen, koska mieleeni ei juolahtanutkaan kävellä 200 m kauppaan. Ihmisiä, hyi!

Onneksi mieleeni juolahti soittaa hätäpuhelu vanhemmilleni tuppuralaan - "pliis......"
Yhtäkkiä edessäni oli ruokasoodaa, vaahterasiirappia ja puhtaita pyykkejä. Lisäksi tunsin oloni erittäin kypsäksi ja aikuiseksi.

Seuraavaksi nautin pannukakuistani tai "päänkeikseistä" kunnes päähäni juolahti - päivällinen! Tähänkin olin tehnyt suunnitelmat jo valmiiksi. Ideana oli tehdä tomaatti-pasta-keittoa, mikä loppujen lopuksi muodostui normaaliksi pastaksi tomaattikastikkeella. Lisukkeena oli oikeaan italialaiseen tyyliin tehtyjä tomaatteja suolassa, pippurissa ja oliiviöljyssä - kiitos Roomaan Silvialle reseptistä!

Tajusin siinä, illan pimetessä, että olin kyllä loppujen lopuksi hirvittävän järjestelykykyinen ihminen. Olin edellisenä päivänä mietinyt mitä haluan, hakenut ohjeita joka puolelta, käynyt ostoksilla ja seuraavana päivänä vielä toteuttanut kaiken tämän. Projektipäällikön ainesta!

Nyt katsellessani Dream Theaterin Score DVD:ltä konserttitaltiointia, mietin että mitäköhän sitä tekisi. Ai niin, menen töihin myöhemmin. Ja leffat pitäisi palauttaa.

Ja Laurahan taisi  huudella mesessä "aattelin leipoa sulle ja Annalle, tuutko kahville?"

Taidanpa lähteä, mitäköhän hyvää se Laura on tehny?