Iuh. Onpa aikaa kulunut kun tänne viimeeksi kirjoittelin. Ällöttävän huonolaatuisia kuvia edellisessä postauksessa, lisäksi dorka valkoinen tausta näkyy. Voisin oikeasti opetella tekemään asioita kunnolla...

Kaikkee on siis ehtinyt tapahtumaan, lomailin viikon Madridissa (oli kuuma, postausta tiedossa) ja olen vaihtanut kaupunkia ja aloittanut ensimmäisen oikean työn. Jännittäviä aikoja. Todellakin.

Sen kunniaksi aion nyt esitellä hieman omaa syysmuotiani, pimeät illat ja kylmä ilma houkuttelevat pukemaan päälle villaista ja pehmeää.

Ostin maailman kauneimmat ja mukavimmat nahkasaappaat, joiden kiilakorko tekee kävelystäni hyvin ryhdikkään, olemuksestani naisellisen ja kengät ovat ehkä mukavammat mitä olen omistanut ikinä. Merkki on yllätys yllätys....Vagabond.

KENKÄKUVA

hmm...ne näyttää vielä sirommilta kuvassa ja vaikka aluksi musta tuntui et ne näytti ihan kumisaappailta, oon toosi tyytyväinen siitä että ne ostin.

Seuraavaksi erehdyin menemään Seppälään, olin tilannut sen sellaisen klubikortin ja saapuneen kortin mukana tuli kymmenen euron lahjakortti....Menin siis kauppaan ja törmäsin "ihan kivan" näköiseen villatakkiin, hintaa jäi alennuksen jälkeen 29 euroa. Oli siis pakko ostaa, vaikka villatakiksi Seppälästä vähän turhan hintava. Villis ei kuulu Hanna Saren mallistoon, mutta luultavasti johonkin toiseen. Väri on ihanan palonpunainen, ja vyötäröä kiertää silkkinauha. Ehdottomasti mun lempparipaita tänä syksynä, ja yhdessä kenkien ja uusien hiuksieni kanssa nostaa mun itsetunnon pilviin...

Hiukset...kymmenen vuoden punavärjäyksen jälkeen tein kesällä aikamoista ja vaalensin päältä hiuksia tosi  paljon. Nyt tein päinvastaset ja menin tosiruskeaan suuntaan. Jotenkin kauhean kiehtovaa, naama näyttää kalpeemmalta (ei siis punakalta) ja taidan jatkaa tuota tummaa ruskeaa vielä jonnin aikaa.......

Hirvee ressi kaikessa ja päätinpä nyt hetken huilahtaa ja kirjoittaa omista tuoksumuistoistani.

En tähän astisessa elämässäni ole kovinkaan suurella intohimolla suhtautunut hajuvesiin, mutta muutama luottotuksu on jäänyt matkaan mukaan, sekä muutama tuoksu tulee ina muistuttamaan tietyistä elämänvaiheista.

1. Hugo Boss: Woman
Lukion aikoina kun aikuisuus tuntui samalla läheiseltä, mutta pelottavalta. En tiedä miten tähän hetkeen tuoksuna menisi, muistoissa säilyy aina kuitenkin.

2. Calvin Klein: One
Tätä oli pitkään ja hartaasti, tykkään tuoksusta vieläkin ja sen yhtäaikainen maskuliinisuus/feminiinisyys viehättää. One summer kesätuoksut on kokeilematta vaikk yhteen tykästyin muutama vuosi sitten - jos ensi kesänä sitten.

3. The Body Shop: Ananya
Tämän koko tuotesarjan valmistus valitettavasti lopetettiin, makeampi verrattuna muuhun tuoksuhistoriaani. Vaaleanpunaisuus, pieni pullo kovin viehätti.

4. Naomi Campbell: Paradise Passion
Sain tuoksun ensimmäistä kertaa äidiltäni joululahjaksi ja alkuepäilyn jälkeen innostuinkin tuoksusta. Se on halpa ja hieman makea mutta ei ollenkaan liikaa. En osaa eritellä arkeen ja juhlaan tuoksuja, pikemminkin mielialan mukaan.

5. Calvin Klein: Euphoria blossom
Uusin löytö - tässä ehkä yhdistyy Onen neutraalisuus ja passionin makeus. Ylellinen ja ihana tuoksu jonka eräs ystäväni tartutti ympäristöönsä .Vastustamaton.

6. Date. Ne sellaiset lasisuihkupullot, missä oli tyyliin oranssi muovikorkki, etiketissä hiuksiaan heiluttava ninen ja mitä ostettiin prismasta. Oi niitä aikoja!

Olen silmät selälläni (mm. viime yönä klo 2.00 asti) katsonut youtubesta My so-called life:n jaksoja. Sarjahan ilmestyi joskus vuosia sitten ja nosti tähdiksi upean Claire Danesin ja vielä surusilmäisemmän Jared Leton. Sarjan joulujakso mitä katsoin viimeisenä, vei itseni ehkä hieman turhan teinifiiliksiin - löysin itseni poraamasta tyynyyn ja voihkimasta kodittomien huonoja oloja. Ja sitä mikseivät ihmiset välitä.

Anyway, sarja yllätti realistisuudellaan. Chasen perheen elämää eri muodoissaan ja varsinkin teinityttö Angelan elämän kiemuroita käsitellään ainakin minusta sopivalla otteella, ei revitellä liikoja mutta suhtaudutaan teiniongelmiin sopivalla huomiolla. Sillä muistanhan miten ulkopuolinen olo oli joskus. Miten se yksi ihminen katseellaan sai sekaisin. Ja huolestusta herätti finnit, seksi, pojat koulunkäynti ja omat aatteet ja niiden törmääminen ulkomaailman kanssa.

Ja onko nuo aiheet loppujen lopuksi muuttuneet paljoakaan...Illalla käperryn sängylle ja katson viimeiset neljä sarjaa ja hymyillen muistelen kymmenen vuota nuorempaa itseäni.....Kuulostipas lällyltä;)

          

Kuvat: Google/Claire Danes, Jared Leto

 

Tykkään levyistä, kirjastoista ja uusista jutuista. Okei, tässä siis uus juttu missä sain yhdistää kaikki nämä edelliset! Lainaan aina kirjastosta ihan randomlevyjä joita yritän kuunnella - jos joskus vaikka löytyis jotain jännää vaikka...

Levyraati minun tapaani, kuuntelussa seuraavat levyset.

1. Sade : Lovers rock (2000)
2. Deborah Harry: Debravation (1993)
3. Dave Lindholm & Canpaza Gypsys: Stars (1996)
4. Radiopuhelimet: Hiljaista! (1998)
5. The Cardigans: First band on the moon (1996)

Jostain syystä tästä tuli aika ysärivoittoinen kokoelma.

1. Ei ihan kauheesti sykäyttäny mihinkään suuntaan, vaikka yleisesti olen suuri naisäänifani. Sadetta en aiemmin ole ehtinyt kuuntelemaan, josko varhaisempi tuotanto siis olisikin syytä tsekata ennen kuin kokonaan häivyttää tuo mielestä. Raukea ääni kyllä, ei pahimmasta päästä.

2. Suurena Blondie fanina tämä soololevy tietysti heti laitatuttti odotukset korkeelle, en ole soolotuotantoa raaskinut edes kuunnella - ja aika nopeasti sieltä odotuksista laskeuduttiin. Levyn toinen biisi Stability laittoi vähän fiilistä parempaan suuntaan ja loppu vaiheessa levyä nousi selkeästi Steinin ja Harryn Blondiemainen meno pintaan. Ei siis mitenkään erityistä, hyvinkin perinteistä ysäriä naisäänellä. Harryn ääni kuulostaa rouheammalta ja tummemmalta, mikä sinäänsä on hyvin loogista, ajan tuomaa.

3. Ehkä näistä viidestä se mikä iski koviten, tykkään vaan isokynästä ihan älyttömästi ja olen yrittänyt puhelinlasku on kokonaan mun(vai mikä se olikaan) biisiä metsästää. Oikeestaan ekaa englanninkielistä Davee mitä kuulin, ja mukana muutama menevä veisu, esim. eka Good drivin'. Mutta jatkaa sinäänsä muiden kanssa samaa rataa, ei nyt aiheuta mitään hirveitä väristyksiä....ja niitähän tässä etsitään.

4. Ei ei ja ei. Sanotuksiltaan omituista, onko tää nyt luokiteltavissa jonkinlaiseen suomipunkrock meininkiin (sallittanette epätietoisuuteni kyseisestä bändistä...) Vaadin ehkä tänä päivänä enemmän kuin aatetta, asennetta ja paloa....Ihan vähän diskoa täytyy löytyä. Kannesta löytyi Riku Mattila koskettimien takaa, mikä taas noussut positiivisesti esille itselleni yhteistyöstä Kauko Röyhkän - tuon suomen hurmaavimman irstaan vanhan miehen - kanssa. Mutta siitä enemmän joskus toiste...

5. Radiohitti Lovefool ei kauheesti tykästyttänyt ilmestyessäänkin, kyseinen bändi näyttää mulle valonsa levyllä Long gone before daylight (2003), mikä on täynnä kauneutta! Tämä kyseinen levy on ehkä vielä sekä Nina Perssonin äänessä ja muussakin liian naivia ja pientä. Pitäis varmaan kuunnella sanoja enemmän mutta tänään en jaksa.

Nämä tässä.

On tuo nainen silti niin uskomaton.

kuva: Debbie Harry

Tajusin tuossa Novaa töissä kuunnellessani, että yksi kappale on soinut tällä viikolla joka päivä. Luultavasti useammin kuin vain kerran. Periaatteessa ärsyynnyn jatkuvasti soitossa olevista samoista biiseistä ja vihaan soittolistoja. Rupesin kuitenkin kyseistä kappaletta kuuntelemaan, miehen vähän venyvää paatosta, ja mieleni teki kovasti laulaa mukana.

Mikähän on että kyseistä bändiä miettiessäni esille nousee vain kuva kahdesta pitkätukkaisesta ysäritähdestä. Mistä nämä tähdet kuitenkin saavat inspiraationsa muodostaa yksittäisiä, hyvinkin legendaarisia kappaleitaansa, vertaa vaikka toiseen ysärihastukseeni Rednexiin, ja heidän alltime favourite superslowari Wish you were here:n...

En tiedä, ensin mainitusta kuitenkin kovasti tykkään. Tulisipa se pian uudelleen...

****

Tänään sataa hemmetisti vettä ja rokki alkaa - Pmmp siis tiedossa aineskin tänään. Mielenkiintoista tulee ja hauskaa sinäänsä että voi mennä kotiin nukkumaan. En tiedä miten rokkia se sitten taas on.