Voi että!

Löysin ihanan blogin mitä olen lukenut melkein koko aamun - pitäisiköhän minun olla työmoraalistani jotenkin huolissani...En tiedä mikä kyseisessä blogissa vetää puoleensa. Arkiset asiat kuten työ, ihmissuhteet, shoppailu, lomat ja matkustukset on puettu jotenkin niin, että vaikka tiedät lukevasi faktaa, kuvittelet lukevasi jotain fiktiivistä kaunokirjallisuutta. En tiedä mitä blogin pitäjä itse asiasta innostuu---en tiedä haluaako kovin moni kuulla, että omat arkielämän ilot ja surut viihdyttävät niin kovasti toista ihmistä. En minä sitä viihdytyksen vuoksi lue - jostain kumman syystä se on ilossaan piristävä, kielikuvillaan herkullisia värejä maalaava ja surussaan niin totta että omaa sydäntänikin puristaa.

Minulle on tullut ärsyttävä tapa, aina kun löydän jonkun ns. hyvän biisin, levyn tms ruokaohjeen mikä pitää saada talteen, kaivelen töissä keräyspaperiastiaa ja kirjoitan pikkulapuille muistiin töherryksiä. Ja sitten niitä pikkulappuja on laukut ja kodin pöydät pullollaan. Jostain syystä en kesällä ole oppinut kalenteria käyttämään vaikka se muuten minulle on elinehto.

Enää kolme tuntia jäljellä, olisi vielä blogista monta kuukautta jäljellä. Ja pino laskutettavia asioita.
No onneksi ei ole vielä kuun viimene päivä..